perjantai 8. marraskuuta 2013
Mitä me tehdääm, missä me mennään?
maanantai 28. lokakuuta 2013
Suomi pyrkimässä maailmankartalle
Ajattelin kirjoittaa blogimerkinnän, joka liittyy monella tapaa Suomeen, sillä olen kärsinyt melko pahasta koti-ikävästä, niin yritän lievittää sitä osittain myös tällä merkinnällä.
Eli, kuten viimeisessä blogimerkinnässä Johanna kirjoitti, niin olemme täällä saaneet säveltää suomalaisia leivonnaisia. Aluksi henkilökunnalle esittelimme kaneliässät ja sovelletun version karjalanpiirakoista. Tänään teimme sitten lisää "perinteisiä" suomalaisia ruokia, kuten makaroonilaatikon ja korvapuusteja. Joku tekninen laskuvirhe oli jossain kohti tullut, sillä 36 puustin sijaan pellillä oli 13 jättikokoista korvapuustia. Ihan yhtä hyvälle ne silti maistuivat vaikka emme saaneetkaan kardemummaa tai raesokeria käytettäväksemme. Näytti silti maistuvan henkilökunnalle. Hyvä Jonski! Tänään on lisäksi tehty todella paljon lisää kaneliässiä, sillä päätarjoilija rakastui niihin palavasti ja halusi ohjeen itselleen. Hän myös on tarjonnut kaneliässiä asiakkaille kahvin kanssa ja ilmeisesti ovat pitäneet asiakkaatkin. Sieltä oli kuulemma jo yksi reseptipyyntökin tullut :) Kaneliässien ohjettakin olemme joutuneet hieman soveltamaan, koska aikaisemmin meillä ei ole ollut leivinjauhetta, joten sen sijaan on täytynyt käyttää hiivaa, joka aiheutti omia ongelmiaan taikinan koostumukseen, mutta tämäkin selvisi lisäämällä sokeria ja vehnäjauhoja. Mutta tänään kaupasta tarttui n. 6 pussillista leivinjauhetta hintaan 0,39e. Pussit olivat siis samankokoisia kuin suomen kuivahiivapussit, mutta painoa niissä oli enemmän.
Jos totta puhutaan, niin suomalaista ruokaa on ollut todella ikävä. Oltiin Jonskin kanssa tosiaan haaveiltu viimeiset pari viikkoa makaroonilaatikosta ja tänään syötyäni sitten itsetehtyä makaroonilaatikkoa.. se maistui taivaalliselta. Vaikka söin jo muutenkin kahden edestä, niin silti olisin voinut vain syödä ja syödä. Lisäksi Jonski on potenut salmiakkia kohtaan suurta ikävää, mutta ilmeisesti hänelle on jo tulossa salmiakkia sisältävä paketti. Ostettiin sitten tuliaisiksi hirveät kasat suomalaisia karkkeja, mutta meille itsellemme tuli mukaan vain levy fazerin sinistä ja sekin meni ensimmäisen viikon aikana. Tämä muistakaa muut, jotka olette työssäoppimaan lähdössä! Sillä hetkellä kun pakkaat laukkuja ja kiskot esimerkiksi sitä salmiakki-suklaata, kunnes tulee oksennus, voit olla sitä mieltä ettet halua nähdäkään enää koko makeista. Kun olet ollut kolme viikkoa ulkomailla ilman mitään suomalaista, niin voin luvata, että tekisit mitä vain saadaksesi edes sen yhden merkkaripussin.. Täällä on onneksi ollut ruisleipää, mutta monissa muissa maissa sitä ei välttämättä ole, joten sitäkin tulee kaipaamaan jossain vaiheessa. Varsinkin jos on yhtä rakastunut ruisleipään, kuin minä.
Kävimme myös viime viikolla Kölnissä pikavisiitillä. Minulla oli saapumisestamme asti hinku päästä Kölniin, mutta Johanna syttyi Kölnille vasta kuultuaan 2km pitkästä shoppailukadusta. Lähdimme siis keskiviikkona aamupalan jälkeen bussilla hauptbahnhofille ja sieltä sitten lippuja ostamaan. Juuri kun olimme ostamassa lippuja, niin eräs mies tuli taaksemme ja kysyi haluaisimmeko matkustaa hänen kanssaan, sillä pääsisimme niin halvemmalla. Tiesimme, että on jotain ryhmämatkalippuja, mutta emme olleet niistä niin perillä, mutta suostuimme kumminkin vähän epäröiden. Mies maksoi kolmen lipun hinnan 55 euroa ja siirryimme junaan hänen kanssaan. Hän pyysi meiltä kuitenkin yhteensä 12e koko junamatkasta Kölniin. Vähän hämmentyneinä, ennen Kölniin saapumista maksoimme hänelle ja kiitimme avusta. Mielummin yhteensä 12e, kuin yhdeltä henkilöltä 18e. Kölnissä suuntasimme heti asematunnelissa olevaan Burger kingiin syömään ja kassajonossa jokin särähti korvaani. Puhuiko joku suomea? Kyllä, takanamme olevat kaksi poikaa puhuivat Suomea ja kysäisin sitten heiltä, että mistä he ovat ja toinen sanoi olevansa Helsingistä. Emme kuitenkaan jääneet rupattelemaan heidän kanssaan vaan söimme pikaisesti ja suuntasimme sitten shoppailukadulle. Herranen aika, shoppailijan paratiisi. Rahaa paloi sinä päivänä reippaasti yli satasen, mutta sainpahan talvitakin ja fleecepaidan, jotka olinkin suunnitellut hankkivani. Lisäksi löysin kympillä korkkarit. Kiertelimme kadulla noin neljä tuntia, jonka jälkeen suuntasimme asemalle ostamaan lippuja takaisin. Automaatilla ollessamme viereemme tuli vaalea keski-ikäinen nainen joka sanoi meille: "Kuulin, että tekin puhutte suomea." Hämmennyin todella paljon, sillä toinen kerta saman päivän aikana, kun kuulimme suomea puhuttavan. Juttelin hetken naisen kanssa ja hän sanoi asuvansa toisella puolella jokea. (Hetkellinen Turku dejavu) Hän myös kertoi, että oli aikaisemmin asunut Itävallassa ja nyt odotti asemalla ystäviään, jotka tulisivat sieltä käymään hänen luonaan. Minun keskustellessani naisen kanssa, Jonski oli ostanut liput ja suuntasimme kohti laituria ja suunta takaisin Aacheniin.
Ja jotta saisimme Suomen maailmankartalle, olemme alkaneet opettaa suomea myös keittiöhenkilökunnalle. Pääkokki on ruvennut sanomaan suomeksi "Kiitos!" aina tarpeen tullen. Sitten yhdellä tiskarillamme ja Jensillä on yleensä keskenään leikkimielistä sanaharkkaa ja he aina kyselevät meiltä, millä nimellä heidän kuuluisi toista haukkua. Siellä on kuulunut kaikenlaista, muunmuassa "Turpa kiinni, ******penikka, idiootti" sun muita mielenkiintoisia ilmaisuja. Lisäksi olemme opettaneet myös eri ruoka-aineiden nimiä. Parhaiten on henkilökunnalle mieleen jäänyt tomusokeri, hiiva ja ananas. Tottakai myös se vanha "Palvelua kiitos!" on pojilla mielessä. Ja puolustukseksi, emme ole kaikkia pahoja sanoja opettaneet, monet ovat löytyneet suomi-saksa sanakirjasta, joka pyörii keittiössä mukanamme. Helpottaa muuten kommunikointia, kun on näyttää suora käännös jostain sanasta, jos tulee vaikka blackout sanan englanninkielisestä vastineesta, tai toinen osapuoli ei tiedä mitä se tarkoittaa. Siinä on muuten hyvä puoli, kun täällä voi puhua mitä tahansa suomeksi ja kenelläkään ei ole mitään hajua mistään. Odotan vain, kun se karu totuus iskee suomessa, kun ei enää voikaan puhua kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Muunmuassa kivannäköisen ihmisen kävellessä ohi, ei voikaan ruveta analysoimaan tämän kehittyneitä jalkapalloilijan pakaralihaksia, jotka hohkaavat kireiden housujen läpi. Noniin, liikaa informaatiota.
Mitäköhän muuta.. Ei nyt taida tulla muuta mieleen. Eiköhän tässä taas hetken jaksa keräillä muistoja. Ainiin ja hei, lukijat! Ehdottakaa, mitä voimme tehdä seuraavana suomalaisena leivonnaisena tai ruokana? Pliis.. <3 Oltaisiin tosi onnellisia, jos saatais lisäideoita, millä näyttää suomen ruokakulttuuria täällä.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Finnish pastry
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Pikkuhiljaa
lauantai 12. lokakuuta 2013
Pitkät päivät
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Teil - työvuoro
Meillä oli ensimmäinen työpäivä eilen, maanantaina. Mentiin 9 töihin ja meitä opasti mukava nuori mies. Emme tehneet kauheasti, kuorimme ja pilkoimme paljon erilaisia vihanneksia, jouduin kuorimaan varmaan reilut 10kg perunoita. Tiia putsaili salaatteja yms. Saimme ensimmäisen tauon vasta 2 aikaan, ja syömään pääsimme 3. Kyllä se slkoi pikkuhiljaa tuntua, kun kävimme aamulla 7.30 aamupalan syömässä. Pääsimme sitten töistä 30min aikaisemmin(16.30), kun Cornelia (aachenin kv koordinaattori) tuli hotellille ja lähdimme yhdessä bussilla Aachenin keskustaan. Kävelimme suoraan keskustan pysäkiltä paikkaan, jossa kielikurssimme aina järjestetään. Pysäkiltä matkaa on n.10-15min.
Meillä oli sitten yksityistunti Saksan kielestä, mutta enpä kauheasti saanut irti... Mies, joka minua ja Tiiaa opetti, ei puhunut melkein ollenkaan englantia, vaan puhui kokoajan saksaa ja minä olin ihan pihalla.. Noh, kyllä muutaman sanan oppi. Tunti kesti noin tunnin ja sen jälkeen Cornelia tulikin jo meitä vastaan. Kävimme nopeasti kaupassa ostamassa kaikkea mahdollisimman turhaa ja lähdimme pysäkille päin.
Meillä oli puolisen tuntia aikaa ennenkuin bussi lähti, joten hengailtiin siinä keskellä Aachenia, kuunneltiin beatboxaajia ja katsottiin kännisiä teinejä... Oli se kaupassakin hauskaa, kun kaikki teinit käyvät ostamassa kaljaa koska heillä on ikää täällä saksassa :D
Noh lähdettiin bussilla ja päästiin hotellille, ja mentiin melkeimpä suoraan huoneeseen. Mä otin ihanan, kuuman vaahtokylvyn silläaikaa kun Tiia veteli jo sikeitä sängyssä.. Ja kello oli tosiaan silloin vasta 21.30, mitenniin väsynyttä porukkaa?;)
Nyt sitten päästään otsikon aiheeseen, eli Teil- työvuoroon. Tosiaan tänään mentiin siihen vuoroon, eli vuoro alkoi 9 ja meillä alkoi tauko 14.00. Siinä välissä mentiin tunniksi makoilemaan huoneeseen, ja lähdettiin käymään kaupassa Belgiassa! Tästä tosiaan on 500m belgian rajalle, ja rajalta toiset 500m kauppaan. Ostettiin juotavaa, 9-pack coca-colaa maksoi 4.40€ ja 4-pack red bullia maksoi 5,00€. Ei paha! Mentiin sen jälkeen vielä huoneeseen pariksi tunniksi, ja työt jatkuivat meillä klo 18.00-22.00.
Töissä tänään teimme liha, juusto sekä kalavateja valmiiksi aamupalalle, niistä tulo kyllö todella hienoja molempien osalta, harmi kun ei ollut kameraa mukana.. Veimme roskia, siivottiin kuiva-aine varastoa sekä kuorittiin taas joku 10kg perunoita ja paljon sipuleita... Putsasimme työpisteemme ja pestiin pöytiä ja järjesteltiin jotain hyllyjä, kunnes työpäivä oli sitten ohi. Nyt ollaan täällä huoneessa ja kohta suunnitelmissa nukkumaanmeno.
Huomenna ja torstaina meillä on vapaata, ja huomenna on taas kielikurssi. Mennään varmaan 3 aikoihin Aacheniin ja kurssi alkaa 19.25.
tiistai 8. lokakuuta 2013
Shoppailun alkukankeus
Cornelia haki meidät kaupunkikierrokselle ja kiertelimme ympäri Aachenia. Ensimmäisenä kävimme katsomassa kuumia rikkilähteitä joiden lämpötila oli joku 50 astetta. Huomasi että mikrobikanta on niissä suurentunut, sillä vesi haisi ihan pilaantuneelle kananmunalle. Jossain toisella puolella Aachenia olevassa lähteessä vesi olisi jopa 70 asteista. Saimme kuulla paikan päällä selostuksen siitä kuinka Kaarle Suuri (Charlemagne) oli tykästynyt Aacheniin noin 800-luvulla ja tehnyt paikasta kylpyläkaupungin, johon oli kutsunut muita suuria henkilöitä kylpemään Elisenbrunnenin kuumiin lähteisiin ja juomaan tätä vettä. Me vain kokeilimme veden lämpötilaa ja se oli oikeasti lämmintä. Maistaa ei haluttu, sillä se oikeasti haisi kammottavalle. Elisenbrunnen on muutenkin suosittu kohtauspaikka ja jokainen paikallinen tietää tarkasti missä se on. Eli jatkossa jos eksytään niin kysytään tietä Elisenbrunnenille ;) Mutta jokatapauksessa jatkoimme kiertelyä ympäri Aachenia ja seuraava suurempi kohde missä kävimme oli ilmeisesti katolinen kirkko. Ja taas vaihteeksi puhuttiin Dom:ista. Tällä domilla oli Cornelian mukaan tarina, että kirkko ei meinannut millään valmistua, jolloin ihmiset olivat pyytäneet paholaiselta apua, että saivat kirkon valmiiksi ajallaan. Piru halusi vastalahjana ensimmäisen sielun joka astuisi kirkkoon, sillä kuvitteli sen olevan ilmeisesti piispa, sillä tämä astui aina ensimmäisenä valmiiseen kirkkoon. Ihmiset kuitenkin olivat olleet fiksumpia ja kirkon valmistuttua olivat päästäneet kirkkoon ensimmäisenä eläimen. Piru oli tästä suuttunut ja vietyään eläimen sielun, oli hän rynnännyt ulos kirkosta ja paiskannut raivoissaan oven kiinni, jolloin hänen sormensa oli jäänyt oven kahvaan kiinni. Siksi ulko-oven toisessa kahvassa on sisällä "sormi" ja toisessa ei mitään. Kirkkokierroksen jälkeen kävimme vielä maistamassa paikallista inkiväärileipää, joka maistui aivan piparkakuilta, mutta pehmeiltä sellaisilta. Se on kuulemma Aachenin paikallista leipää, jota pitää viedä kotiin tuliaisiksi. Leivänmaistelun jälkeen kävimme katsomassa ilmeisesti vanhaa kaupungintaloa, jonka jälkeen Cornelia päästi meidät vapaalle jalalle ja suuntasimme heti paikalliseen mäkkiin syömään nuggetteja, sillä kumpikin oli todella nälissään. Aamupalasta oli kumminkin kulunut jo hetki. Hinnat eivät eronneet paljoa Suomen hinnoista, paitsi kaikki ateriat olivat isompia kuin suomen ateriat.
Ruokailun jälkeen suuntasimme heti shoppailukadulle ja kiertelimme kaikkia mahdollisia kauppoja. Newyorker sekoitti kummankin pään kolmella kerroksellaan ja itse olisin voinut ostaa vaikka koko alakerran tyhjäksi kaikista upeista alusvaatteista ja hameista. Yhden hameen ostin sieltä, johon tykästyin jo ensisilmäyksellä. Maksoi huimat 13 euroa ;) Jonski löysi itselleen like a boss-paidan ja pinkit kollarit top fashion outletista, mutta ei ollut kuitenkaan sopivaa kokoa kummastakaan.. Onneksi löytyi vähän ajan kuluttua pienestä nurkkakaupasta YOLO-pipo, joka sitten lähti sen kummemmin miettimättä mukaan noin 5e hintaan. Shoppaillessa löytyi myös miljoona krääsäkauppaa, joista löytyi kaikkea ihanaa, mitä ei kuitenkaan kehdannut ostaa. Vielä pitää odotella varmistuksia siitä, että Jani tulee käymään täällä mua tervehtimässä ja hakemassa ylimääräiset tavarat kotiin ;) Shoppaillessa aika vain vierähti ja kolme tuntia meni hetkessä. Tämän jälkeen menimmekin sitten takaisin hotellille syömään leikkeitä pippurikastikkeessa ja jotain friteerattuja perunapötköjä? En tiedä mutta hyvää oli kumminkin. Masu täynnä olikin hyvä mennä sitten nukkumaan ja odottelemaan ensimmäistä työpäivää.
-Tiia
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Saksanmailla
Matkalla
Eilinen aamu alkoi noin puoli tuntia ennen herätyskellon soimista. Koko yö oli mennyt parin tunnin välein heräillessä, koska oli pakko katsoa kelloa, etten varmasti nukkuisi pommiin. Viikko sitten olin nimittäin unta, jossa olimme myöhästyneet lentokoneesta herättyämme noin tunti ennen lentokoneen lähtöä. Aamulla vielä pakkailin viimeiset tavarat ja tarkistin, että kaikki on varmasti mukana. Sitten vain suunta lentokentälle miehekkeen kyydillä. Lentokentällä odoteltiin Johannaa ja söpöiltiin miehekkeeni kanssa, koska viimeiset 1,5 vuotta olemme olleet niin tiukasti kiinni toisissamme, että nämä tulevat 6 viikkoa tulisivat olemaan tuskallisia. Ainakin minulle. Miehekkeestä en tiedä, koska nyt on lupa änärille, kaljalle ja kavereille 24/7. ;) Kentällä odotellessamme tarkastin kaikki baggage dropeista lennon lähtöaikoihin, niin kaikki olisi varmasti selvää, kun Jonski saapuisi saattueineen. Kun Jonski vihdoin saapui, niin kävimme hakemassa lentoliput check-in automaatista ja veimme matkalaukut baggage dropiin. Jännitti vähän, että paukkuuko painorajat, muttei toistaiseksi tullut sanomista. Tämän jälkeen pitikin jo hyvästellä mieheke ja kävellä turvatarkastuksesta läpi porttien luokse. Kävimme Jonskin kanssa syömässä nopeasti aamupalaa ja tottakai ikuinen suosikkini katkarapuleipä oli pakko ottaa, vaikkakin hintaa oli se 9,40e.. Kirjoitin syömisen ohessa blogitekstin, mutta blogger-sovelluksella oli jokin minua vastaan ja hävitti koko tekstin. Ei harmittanut. Lento pääsi lähtemään ajallaan, mutta lisäjännitystä toi kuulutus, että matkalla olisi odotettavissa turbulenssia heti alkumetreistä lähtien. Lentoturmatutkinnan suurkuluttajalle se ei ollut miellyttävä uutinen ja kieltämättä nousun aikana oli jännitystä ilmassa, kun vatsassa heitti vähän väliä ilmakuoppien takia. Lento itsessään sujui hyvin, vaikkakin emme olleet niin hakoja tekemään iltasanomien ristikoita, eikä ruokana tarjoiltu hodariristeytys sinapilla ja kurkkusalaatilla maistunut.
Lennon laskeuduttua Frankfurtiin, alkoi se suurin säätäminen. Laukut oli lähetetty johonkin AiRail terminaaliin, joka oli lähempänä juna-asemaa, eivätkä siis olleet normaalissa paikassa. Jonkin aikaa kylttejä seurattuamme ja kierrettyämme varmaan koko lentokentän päädyimme oikeaan paikkaan ja löysimme laukkumme. Tämän jälkeen pysähdys Starbucksissa taivaallisten juomien ja WiFin ääressä, jatkoimme matkaa juna-asemalle. Hämmennystä aiheutti junamme myöhästely, sillä ensin tulikin toinen juna ja sen jälkeen vasta meidän. Oli kiva yrittää saada selvää aikataulukylteistä, kun kaikki olivat saksaksi, joten sanakirja auttoi jonkin verran selvitellessä. Oikeaan junaan päästessämme seuraava etappi oli etsiä oikea vaunu ja istumapaikat. Tietenkin ne olivat juuri junan toisessa päässä ja siinä sitten hikisinä raahauduimme matkalaukkujemme kanssa omille paikoillemme. Junamatka kesti parisen tuntia ja kun saavuimme Kölnin kohdalle, minulle iski taas ihastuminen päälle, koska rakastan Kölniä kaupunkina ja olisin halunnut jäädä jo siinä kohtaa pois, sillä sieltä olisi ollut myös vaihtoyhteys Aacheniin. Päätimme kuitenkin jäädä odottamaan Düsseldorfiin asti, sillä emme olleet täysin varmoja olisiko lisäyhteyksiä Aacheniin. Loppuen lopuksi Düsseldorfiin saavuttuamme, kävimme ostamassa automaatista liput Aacheniin ja vielä vähän välipalaa pienestä leipäkojusta. Yhteensä ruokamme maksoi sen 4,20e, minä ostin wrapin ja Jonski osti juustoleivän. Huomattavasti edullisempaa kuin se katkarapuvoileipä Helsinki-Vantaalla. Hyppäsimme melko pian paikallisjunaan ja lähdimme suuntaamaan kohti Aachenia. Ei yhtään hävettänyt olla käytäväntukkeena isojen matkalaukkujen kanssa. Matkalla tajusimme junan menevän Leverkusenin ja KÖLNIN ohi. Eli olisi vain kannattanut jäädä alunperin Kölnissä. Mutta mitäpä turistit tietäisivätkään..
Jokatapauksessa pääsimme kuitenkin perille Aacheniin ja Saksan puolen koordinaattori oli vastassa meitä lapun kanssa. Hän vei meidät hotellille autollaan ja oli pakko heti todeta, että hän oli todella ystävällinen ja iloinen persoona. Matkalla hän kertoili paljon paikallisesta elämästä ja ylipäätään tulevasta työpaikastamme. Perille päästyämme törmäsimme heti paikan omistajan vanhimpaan poikaan joka osoittautui todella mukavaksi, kuten myös itse hotellin omistaja, vaikkei hänen englanninkielen taitonsa ollutkaan kovin kummoinen, mutta kuitenkin riittävä että ymmärsimme kaiken. Hotellin omistaja näytti meille huoneemme, jonne menimme heti levittäytymään ja penkomaan tuliaiset laukun pohjalta. Tämän jälkeen menimme alakerran ravintolaan syömään koordinaattorin kanssa. En ole ihan satavarma mitä söimme mutta se oli melko varmasti possua ilmeisesti hapankaalikastikkeessa ja lisänä röstiperunoita. Taivaallista. Kumpikaan ei jaksanut syödä annosta loppuun vaikka mieli olisi tehnyt. Ruokailun jälkeen juttelimme hetken koordinaattorin kanssa, jonka jälkeen tämä lähti kotiin ja me jäimme istumaan hetkeksi pihalle raitista ilmaa haukkaamaan. Ilma oli oikein loistava, sade oli loppunut eikä ollut edes niin kylmä kun olisimme voineet luulla. Hetken pihalla istuttuamme menimme huoneeseen ja asensimme WiFit toimimaan, jonka jälkeen hetken chattailtyämme menimme nukkumaan, sillä reissu oli aikalailla raskas.
Aamulla herättiin siinä kahdeksan maissa paikallista aikaa ja heräilimme siinä kaikessa rauhassa. Kun kumpikin oli käynyt suihkussa ja saanut puettua edustavammat vaatteet päälle niin lähdimme aamupalalle. Aamupala oli todella monipuolinen ja olisin voinut syödä ainakin neljän ihmisen edestä ruokaa, koska oli niin hirveä nälkä. Aamupalan jälkeen leiriydyin kirjoittamaan tätä blogitekstiä.
Mutta nyt alamme laittautumaan, sillä koordinaattori lupasi viedä minut ja Jonskin kiertoajelulle ja shoppailemaan Aacheniin puolenpäivän maissa. Johon on siis 45minuuttia :)